KATSOJAN NÄKÖKULMA

“Kallaveden Picasso”

JOHANNA JUUTILAINEN, HYÖKKÄÄJÄ

Hän saapuu  ennen pelin alkua jäälle tyynen ja arvoituksellisen oloisena, hiljaa lipuen vaaleat kutrit hiukan lepattaen kaarroksen jäällä tuijottaen syvällisen rauhallisesti johonkin kaukaisuuteen eteensä: Mailakäsi tekee hienostuneen , sensuellin verryttelyliikkeen, kuin piirtääkseen ajatuksissa  ilmaan jonkin kuvion ja samassa luistin ottaa pitkän potkun ja pelaaja kaartaa taiteellisesti puolikuun muotoisen kaaren ja koko keho verryttelee sulavasti kuin baletissa: Hän on yksi naisjoukkuemme uskomattomimmista mailavirtuooseista, KalPan ykköshyökkääjiin kuuluva Johanna Juutilainen.

Tämän naisen mailankäsittelytaito ja kyky hallita kiekkoa on kaunista ja nautittavaa katseltavaa, Juutilainen käyttää mailaansa kuin ennanvanhaan Pablo Picasso sivellintään: kauniisti ja tappavan tehokkaasti. Juutilainen pyörittää kiekon vastustajan alta tai päältä tai vaikka jalkovälin keskeltä sukeltaen itse perästä maaliin asti jos tarvis vaatii. Intuitio ja itsevarmuus ovat sitä tasoa, että  välillä katsojaakin hirvittää: Juutilaista ei hirvitä, hän vain tekee maalin ja kohottaa hiukan vasenta kulmakarvaansa päälle.

Juutilainen on kokenut ja äärimmäisen vaarallinen maalintekijä hyökkäyksessä yhdessä  Tanja Niskasen ja Marjo Voutilaisen rinnalla, ja muodostaa kokonaan oman pelillisen persoonansa joukkueen hyökkäyskärjessä.Hän pelaa kiekkoa kokonaan omilla ehdoillaan, mutta kykenee silti auttamaan koko peliketjuaan samassa missä päätä tahansa kenttää. Juutilainen ei tappele eikä kampita, röyhi eikä rähise vaan leijailee nopeasti kiekon kanssa kaikkien vastuksien yli tai halki kuin muinainen tarujen lentävä amazon. Keskittyminen pelaamiseen on huikeaa, hän näyttää alkuvihellyksen jälkeen kuin vaipuvan kokonaan omaan kiekolliseen mietiskely- transsitilaan missä on vain peli, maila ja kiekko.Seurauksena on ollut kauden aikana monta todella kaunista ja hienosti viimeisteltyä maalia. Johanna Juutilainen nauttii pelaamisesta ja maalien tekemisestä, ja peli-ilmeestä paistaa kilometrin päähän taiteellinen, nautiskeleva ote vastustajan maalilla. ”Le boheme!”  “Sehän maalaa kun Picasso!” Huusi espoon kilpiverkoston jäsen Petri Rossi eräässä LoKV-pelissä  kun Juutilainen oli kiepauttanut kaksi lohjalaista nippuun ja lopuksi limpun pömpeliin.Lempparinimi oli valmis, selvä kallaveden picasso se !  KalPalla on onni saada todella erilaisia pelipersoonia kalustoonsa.

Juutilaisen merkitystä joukkueelleen täydentää vielä lisäksi oman siskon seisominen joukkueen maalitolppien välissä, sisar Jenna Juutilainen on sarjan maalivahtiparhaimmistoon kuuluvia pelaajia ja siskonsa tavoin   ammattimaisuuden perikuva tehtävässään.Juutilaisen Sisarduo on yksi KalPan tavaramerkeistä, onneksi ollaan saatu kummatkin Juutilaiset porukkaan!

                                                Tuumasivat Petri, Jussi, Teemu ja Toni. 

HAASTATTELU:

1) K: Minkälainen fiilis on pelata oman siskon kanssa samassa joukkueessa,tuoko se lisäväriä harrastukseen?

V: Jennan kanssa samassa joukkueessa pelaaminen on kivaa ja en voisi kuvitella että pelattaisi eri joukkueissa,siihen on niin tottunut että Jenna on aina myös mukana. Joskus on hauska pelien jälkeen kun soittaa iskälle, niin Jenna onkin jo ehtinyt kertoa kuulumiset niin ei tarvitse alkaa enää niitä sitten selittelemään.Hyvä puoli siinä on myös se että jos ei kellekkään muulle jostain syystä uskalla jotakin juttua kertoa,niin Jennalle ainakin voi kertoa kaiken.

2)K: Sinulla on Kilpiverkoston kannattajien keskuudessa lempinimi “kallaveden Picasso”koska käytät mailaa niin mallikkaasti ja suorastaan taiteellisesti pelatessasi hyökkääjänä.Onko sinulla jotakin erityisiä lempikikkoja itselläsi mailapelissä?

2)V: Alkoi ihan naurattaa tuo lempinimi,en ollut tuota kuullutkaan : D Ei minulla ole mitään lempikikkoja, tai ei ole tullut mitään erityisemmin harjoiteltua, mutta onhan se hienoa jos saa vietyä kaverin jalkojen välistä tai mailan ali (ja tietysti että pääsee vielä itsekin ohi!  : D )

3)K: Kun menet maalille tekemään osumaa,onko sinun ketjullasi jokin tietty kuvio maalin edustalla mitä noudatte?  Entä onko sinulla itselläsi jokin lempikuvio?

3)V: Ei meillä ole mitään tiettyä kuviota maalin edustalla,pyritään aina hyökkäyspäässä liikkumaan ja laukomaan paljon ja saamaan sitä kautta maaleja. Ei itsellänikään ole mitään lempikuviota,pääasia että kiekko menee maaliin,ei sillä ole väliä miten se tapahtuu.

4)K: Kuka syöttää sinulle parhaiten kiekkoja vai ovatko kaikki yhtä tarkkoja?

4) V: En haluaisi tähän nimetä ketään yksittäistä pelaajaa mutta Tanja kanssa olen pelannut kauan samassa kentässä ja kyllä ne syötöt ovat tulleet perille.Myös meidän ylivoimakentällä syötöt menevät hyvin perille.Kuitenkin kaikki syöttävät mielestäni hyvin, ja on erilaisia tilanteita missä joku on parempi kuin toinen.

5)K: Jääkö harrastuksestasi aikaa tarpeeksi muille asioille?

5)V: Kyllä harrastuksesta jää aikaa myös muuhun,viikossa on ainakin yksi vapaapäivä milloin kerkee tehdä  muutakin ja kesäisin jää aikaa myös sitten muuhun kuin reenaamiseen.

Kiitos, Johanna Juutilainen haastattelusta!

                                                             Marita Forsberg, Sihteeri

 

 

KATSOJAN NÄKÖKULMA (miespuolisia mietteitä katsomossa):

KAPTEENI ISA RAHUNEN, PERINTEET VELVOITTAVAT

KALPAN OTTELU on alkamassa ja  Liput liehuvat kilpiverkoston katsomossa. keltapukuisia pelaajia valuu hiljalleen kaukalon reunaa ja he saapuvat ketjuna jäälle. Luukku avautuu ja katse kiinnittyy ensimmäiseen hahmoon: Keskimittainen, tumma ja jäntevä hahmo sujahtaa kentälle, ravistelee kypäräänsä ja asettaa leukahihnaa paremmaksi. Hahmo kiertää kenttää ja kopauttaa vastaantulevia veljellisesti- tai tässä tapauksessa sisarellisesti- mailalla joko kylkeen tai kädellä olkaan päätyenmaalivahdille asti, samassa herähtää helmenvalkea hymy ja pieni veikeä virnistys: Kuopion KalPan kapteeni Isa Rahunen, numero 10 lämmittää joukkojaan taisteluun.

Ottelu alkaa. Jäntevä tummaverikko ryöstää  heti kiekon, ohittaa vastustajan, laukoo, reboundaa, syöttää, raataa repii ja taistelee. Kapteeni on jäällä elementissään,ilman turhia puheita tai esittelyjä. Kapteenin sydän sykkii samassa tahdissa joukkueen ja kannattajiensa kanssa, minuutista ja hetkestä toiseen voittojen tai tappioitten illassa.

ISA RAHUNEN, tunnetun aitokuopiolaisen kiekkoiluperheen tytär.Perheen jossa pelaa kiekkoa oma sisko sekä kiekkokaukalot kokenut pelaajakonkari oma äiti Eija Rahunen,isäukko Rauno Rahunen toimii joukkueenjohtajan pestillä ja valmentajanakin aiemmin. Isa Rahunen tullut joukkueensa kapteeniksi hyvistä syistä. Rahunen on todellinen työmyyrä ja jokapaikan höylä, pystyy ja tykkää pelata koko kentän laajuudella ylhäältä alas tukien jokaista joukkueen linjaa maalivahdista hyökkäyksen terävimpään kärkeen asti. Rahunen on dynaaminen, nopea luistelija joka kehittää sekunneissa tehokkaan lyhyen spurtin eteen tai taakse ja hakeutuu järjestelmällisesti pahimpaan paikkaan tukemaan joukkuetovereitaan jäällä kuten kunnon kapteenin kuuluukin.Monipuolisuus kuuluu myös Rahusen hyveisiin: Siinä missä nopeutta löytyy, löytyy myös riittävästi tulivoimaa.Yleispelaajana joka uurastaa monessa kohtaa pelissä eikä keskity vain maalien paukutteluun, hän korvaa maalimäärää laadulla, eli pistää ohimennen aina melko säännöllisin väliajoin kiekon börsään taidokkaasti ja todella kauniisti säestäen usein varsinaisiksi maalitykeiksi nousseita Niskasta ja Juutilaista joukkueen kolmantena maalinaisena.Mailankäytössä kapteenimme on myös varsin taitava ja pyörittelee kiekkoa yhtä helposti kuin vastustajan pakkeja.Kokonaiskuva Rahusesta muotoutuu vasta pitemmän seuraamisen jälkeen: Tasaisesti monitaitoinen pelaaja joka myös osaa käyttää laajaa arsenaaliaan tilanteen mukaan.Kunnon kapteeni on myös joukkueen runkopelaaja, ja niin on tässäkin tapauksessa: Missä KalPa, siellon Rahunen. Täysillä mukana lätkän taivaassa tai helvetissä.

Kokonaisuuden kruunaa sympaattinen hyväntuulisuus joka loistaa katsomoon asti: Aina kun jotakin hauskaa jäällä tapahtuu, on Rahunen siellä mukana. Tehdessään tai syöttäessään maalin ja vastustajan pelaajakasan maatessa maalin edessä ja kiekon ollessa maalissa Rahunen väläyttää jo katsojien mielessä tavaramerkiksi muodostuneen hilpeän karismaattisen virnistyksensä “Hupsista, taisipa tulla maali?” tyyliin.

Iloinen olemus kätkee sisälleen myös syvää sielunpaloa: Noustessamme liigaan uudestaan keväällä 2010 kaatamalla JYP:n jatkoajalla 2-3 sensaatiomaisella nousulla kolmannen erän 2-0 tappioasemasta hippoksella, paras kannattajan palkinto juhlivan keltamustan joukkueen taputellessa toisiaan jäällä oli  Rahusen mailannosto ja uljas tervehdys katsomoon vanhoille papoille: Ylpeä silmäys kannattajille oli paras kiitos koko joukkueen puolesta ja matkoistamme.Tuon mahtavan yhteisen hetkisen ajan koko Rahusen kiekkoilusuvun vuosikausien  pyyteetön työ, uurastaminen ja sitkeä jaksaminen kuopiolaiskiekkoilun yhteiseksi hyväksi  oli koko savolaisen heimon oma hetki, tunne ja elämys Rahusen läsnäolon kautta.Olin itse paikalla enkä vaihtaisi sitä ylpeyden hetkeä edes olympiakultaan.

Isa Rahunen, Kuopion KalPan kapteeni numero 10. Joukkueen hyvätuulisuus ja taito puristettuna yhden naispelaajan lookkiin: Vaatimaton vastuunkantaja,tasaisen varma uurastaja.Ainesta maajoukkuetehtäviin tai vaikka mualimanmestariksi. Savon mestari Rahunen on ikuisesti,pelaapa hän aikoina uumoisina tulevina meillä tai mualimalla, sillä hän on KalPan kapteeni,pelinumeronsa mukaisesti täysi kymppi.

Kahtomo-analyysin tekivät : Susjussi ja Kilpiveikoston veikot.

HAASTATTELUOSA:

1)K: miten sinusta tuli kapteeni ja miten koet tehtävän pukukopissa?

V: Kapteeni minusta tuli varmaan,koska olemme tunteneet jo pitkään päävalmentajamme Sedun kanssa. Sedu on valmentanut minua nuorena ja meillä on lähes 100% luottamus toisimme, ja pystymme keskustelemaan  kaikesta enimmäkseen lajiin ja joukkueeseen liittyvistä asioista.Pukukopissa en tunne tehtävääni mitenkään erityiseksi.Olen siellä oma itseni, enkä yritä vetää minkäänlaista roolia,mikä minulta ei luonnostaan tule.Joskus on tietysti tilanteita jolloin  on pakko puhua tietyistä asioista.Kannustaminen ja esimerkkinä oleminen kuuluu tietysti yleiseen kuvaan.

2) K: Aiotko jatkaa maajoukkueessa ja kauanko jos siellä viihdyt?

V: Maajoukkueleireille osallistutaan tietysti aina jos sinne kutsu käy. Tavoitteita tulee olemaan vielä monia vuosia, mutta kaikki ajallaan.

3)K: Minkälainen paikka Niiralan monttu on pelata?

V: Niiralan montussa on hyvä pelata, koska tilaa on riittävästi ja enemmän kuin missään muualla, jolloin joukkueena painostamme paljon hyvää liikkeeseen. Itse tykkään isosta kentästä, koska saa tehdä enemmän töitä.

4)K: Miten jääkiekkosuku eroaa tavallisesta?  mm. Äitisi on pelannut samassa joukkueessa?

V: varmaan enimmikseen niin, että perheen kanssa tulee vietettyä enemmän aikaa.Lähes kaikki viikonloput vietetään perheen kesken. Äiti, sisko ja isä kuuluvat joukkueeseen niinkuin kaikki muutkin joukkueen  jäsenet , ja hallilla isä on joukkueenjohtaja ja äiti on joukkuekaveri, ja sisko tietenkin tällähetkellä vastustaja.

5)K: Terveisesi Kilpiverkostolle ja muille sudeettihuutajille etelässä?

V: Mielestäni on ihailtavaa että on henkilöitä , jotka jaksavat kannustaa suosikkijoukkuettaan niin miehissä kuin varsinkin naisissa, pelin tilanteesta riippumatta.On hienoa että kilpiverkosto on perustettu,koska hyvinharvalla on kannustus ja fanijoukkoja.Olemme ylpeitä kilpiverkostosta ja muista sudettihuutajista!

KIITOS KAPTEENI ISA RAHUNEN. Toimitus: Marita Forsberg, sihteeri/ Kilpiverkosto.

Juttusarjamme jatkuu pikapuoliin.

Jäätävä katse ja kuuma laukaus

TANJA “TYKKI” NISKANEN, HYÖKKÄÄJÄ numero 16.

PROFIILI: (mieskatsojan näkökulmasta)

Harva suomalainen naispuolinen hyökkääjä herättää selvästi vastustajassa niin aitoa kauhua ja miespuolisissa kannustajissa ja katsojissa olemuksellaan niin vilpitöntä kunnioitusta kuin KalPan joukkueen ja kuopion tehonyrkki Tanja Niskanen. Kun hän kumartuu aloitukseen ja kopauttaa kypäränsä vastustajan visiiriin luoden jääkylmän silmäyksen taisteluristikkonsa takaa on oksat pois. Niskanen on helppoa profiloida: Henkisesti vahva ja atleettinen tahtopelaaja, jonka yhdistetty luisteluvoima ja liike on jotakin vallan nerokasta.Mailapeli on puhdasta ja selkeää, hän pystyy kiekonriistoon itseään isompia pelaajia vastaan helposti. Kruununa jykevä ja häikäilemätön, lähes tykinjytkyä muistuttava laukaus jolla pystyy tekemään maalin jopa lähes puolesta kentästä jos sopiva tilanne aukeaa. Niskanen omaa oivallisen pelisilmän ja hankkiutuu yleensä vastustajan pakkien peräpeilin taakse niin huomaamatta että kun joku herää kiekko on jo monasti verkossa.Vastaavasti räjähtävä fyysinen liikkeellelähtö antaa tälle kiekkonaiselle uskomattoman tilannenopeuden jolla hän spurttaa jäälastut lentäen halki kentän vastustajan maalille pakkien usein pudotessa siniviivalla jo kyydistä vastapuolella.Valmentaja peluuttaa “Tykkiä” melko säästelemättä ja Niskanen onkin omalla panoksellaan jokaisen vastaantulevan joukkueen yksi erityinen mieliharmi.Esimerkiksi Johanna Juutilaisen ollessa liikkumiseltaan taiteilijaluonne ja impulsiivinen  mailanikkari, Niskanen on profiililla akselin toisessa päässä ja siten raakaa työtä ja perusliikettä tekevä tehosekoitin joka myllää vastustajan sekaisin missä osassa kenttää tahansa väläyttäen hienoja taitojaan samassa paketissa. Häpeilemättömän herkutteleva,tuiman olemuksen takaa äkkiä ilmestyvä  voitonvirne suunpielessä onnistumisen jälkeen vetää vertoja kapteeni Isa Rahusen hilpeälle virnistelylle kun vastustajan maalivahti pötköttää maalinsa edessä kiekon ollessa jo siellä jossakin syvällä minne aurinko ei enää paista. Mahdottomana maalirohmuna- neljäkin maalia pelissä ja useita hattutemppuja- ja pistetilaston kärkisakkiin kuuluvana “savon häjynä” hän on meidän pappakannattajien oma naiskiekkohirmu-Tanja The Tykki!  KalPan numero 16 on katsomon antaman lempinimensä työllä ja ahkeruudella tienannut.

Meillä on niin mahtava joukkue että kelpaa esitellä kenet vaan, kysykää vaikka!

Tämän speciaaliarvion kirjoitti Sus-Jussi-pappa (ja poikain parrat pärisi sitä ennen)

HAASTATTELU  25.10.

1)K: Missä aloitit urasi ja milloin?

V: Pienestä asti on tullut ulkojäillä pelattua,mutta ensimmäisen kerran pelasin joukkueessa 9-vuotiaana Juankosken kuohussa.

2)K: Onko sinulla esikuvaa kiekkoilijoista vai oletko oman linjasi luoja kokonaan?

V:Ei ole varsinaista esikuvaa, mutta miespuolelta tulee ainakin mieleen Sidney Crosby, jonka pelityylistä tykkään.

3) K: Mikä on omasta mielestäsi paras osa-alueesi?

V: Kiekollinen peli ja maalinteko

4)K: Sinulla on kova laukaus. Oletko hankkinut sen jollain tietyllä metodilla treeneissä?

V: Kesäisin tulee lauottua aika paljon mutta jäällä ei mitään ihmeellistä.Yritän keskittyä reeneissä jokaiseen laukaukseen ja tehdä aina maalin.

5)K: Onko ajatuksia,mihin ikään asti pelaat?

V: En osaa sanoa,mutta niin kauan kuin nautin pelaamisesta.

Kiitos, Tanja Niskanen! Juttusarjamme jatkuu pikapuoliin. Koosti Marita Forsberg, sihteeri.

Sini Koskelan tie kuopiosta lahteen

MAALIVAHTI SINI KOSKELA-NOUSUKAUDEN HEDELMIÄ

KalPalla oli nousua liigaan tehdessään positiivinen ongelma: Hyviä maalivahteja kasvoi oksalla.Tämä samaan aikaan kun Mika Oksa torjuili miesten puolella.Yksi Oksa naisissa oli nimeltään Koskelan tuiman ja tumman naissuvun taistelijapersoona Sini Koskela, maalivahti joka aloitti pelit lupaavasti mutta harjoituskauden aikana loukkaantui kesken pelien jalkansa puolesta ja joutui jäämään katsomoon odotellessaan parantumista joka viipyi viipymistään. Toinen kova tekijä Anni Lipponen joutui näin kantamaan jäänyttä kuormaa ja kolmosveskaakin kierrätettiin.

Lippumäessä Sini Koskela kertoi loukkaantuneensa kesän harjoituspeleissä ja jalkaa kuvattiin ja moni lääkäri jatkuvasti tarkasti sitä, suurta vika ei pitänyt olla mutta paraneminen kesti aivan liian pitkälle ja KalPa ehti kuten kausi finaaliinsa: Runkosarjan jo päätyttyä marraskuussa 2009 KalPan juhliessa 80-vuotista taivaltaan naiset asettuivat juhlapäivänä OuHu:a vastaan aloittamaan liiganousukasintasarjan, mutta Koskela istui edelleen katsomossa tyynesti tukemassa sieltä käsin seuratovereitaan. Iloinen ja sympaattinen nuori nainen antoi meille tässä ensimmäisen haastattelunsa ehtien vastata pariin kysymykseen:

K:”Sini, sinulla on jalkavamma. Miten tuon paranemisen kanssa nyt loppujenlopuksi on?”

V: ” Leppävirralla otettiin juuri kuvat, ei hyvältä näytä joten paluu kehiin viivästyy reilusti.Ei ole tietoa”

K: “Miten tuo työnjako peleissä on jahka pääset finaaleissa mukaan?”

V: Ei ole mitään voitu sopia. Kertakaikkiaan ei tiedä miten paraneminen etenee, sitten vasta katsotaan.Jalka tuntu jo paremmalta, mutta vamma uusi nopeasti niin ettei nyt pysty pelaamaan lainkaan”

K:” Eli mennään nyt peli kerrallaan ja katsotaan. Mitkä on urasuunnitelmat?”

V: Sekin on täysin auki. Vaikea tilanne kun ei ole tietoa huomisesta, ei voi kun katsoa.Ja harmittaa.

K: “Sinulla on katsomossa lempinimi “Kossu” jota hoilaa me vanha ukot, haittaako?”

V: (Naurua) No ei haittaa!

K: “Kiitos, Sini Koskela ja finaaleissa nähdään!”

JATKO- OSA kaksi vuotta myöhemmin, naisten sm-runkosarjaottelu HPK-KalPa rinkelinmäki 2 katsomo,

29.10. 2011:

K: Hyvä tavaton, sehän on itse Sini Koskela! Me hukkasimme haastattelusi, saammeko nyt uutta?”

V: Tottakai! Terve Jussi, Mitä haluat tietää?

K: Sinulla oli jalkavamma kaksi vuotta sitten, mitä sinulle nyt kuuluu?

V: No hyvää kuuluu! Lähdin kuopiosta kun paraneminen kesti kauan ja suuntasin päijät-hämeeseen ja Lahden Pelicans tarjosi minulle töitä.Siellä sitä nyt ollaan sitten pelaamassa, tällähetkellä suomi-sarjassa.”

K: Miten olet kotiutunut uuteen seuraasi?”

V: Erittäin hyvin. Pelivastuuta on mukavasti, peli kulkee  ja viihdyn hyvin kaupungissa”

K: Miten koit tuon pelaaja-aikasi kuopiossa, jäikö mieluisia muistoja sieltäpäin?

V: Kyllä jäi hyvät muistot kaupungista ja joukkueesta, ihan positiiviset.

K: Onko paluu KalPaan käynyt mielessäsi ehkä joskus tulevaisuuden asiana?

V: (Miettii pitkään pää kallellaan:) No jaa.. Jos tarjotaan tarpeeksi hyvää sopimusta niin ehkä voisi harkita.

Minulla on kuitenkin hyvä työpaikka nyt ja viihdyn erinomaisesti pelicansissa.

K: Ainahan me saamme toivoa kannattajajoukoissa. Päätät mitä päätät, hyvää jatkoa sinulle ja kiitos tästä harvinaisesta mahdollisuudesta saada uusia haastattelu. Parhainta onnea sinulle Sini Koskela!

V: (Nyökkää viileän rauhallisesti hymyillen, Niko Hovinenkaan ei voisi olla coolimpi.Siin o kaks lahelaista.)

Kiitos Sini Koskela, että olit mukana fiiliksessä omalla olemuksellasi! Kiittäen Kilpiverkosto. Jutun rungon laati lopulta kannatus-eläkeläinen Susi-Jussi joka paikkasi oman hutinsa avopaikasta…

Jussin eväillä Marita Forsberg, sihteeri

KALPAN UUDEN PÄÄVALMENTAJAN JUKKA KOSKISEN HAASTATTELU 29.9. 2011

SAIMME KalPan uuden päävalmentajan Jukka Koskisen antaman haastattelun ja katsauksen Kilpiverkostolle jonka julkaisemme tässä nyt. Valmentajan lisäksi pyrimme julkaisemaan kauden aikana pelaajien kuukausittaisia haastatteluja mitä heiltä tänne saamme.Mutta nyt Koskinen!

KYSYMYS  : Kuinka tulitte päätökseen ryhtyä naisjoukkueen päävalmentajaksi, Jukka Koskinen?

VASTAUS: Kyllä asiaa pohdin monta kertaa mihinkä vaihtoehtoihin sitä tarttuu.Naisten valmentaminen oli kuitenkin haaste ja paras vaihtohto ja kokonaisuus mikä ratkaisi asian.

KYSYMYS: Muokkaatteko joukkueen pelitapaa ja millä tavalla?

VASTAUS: Kaikkihan tuo aina jotakin uutta ja minä tuon kuopiolaiseen nais-jääkiekkoon uudenlaisen harjoittelukulttuurin ja tottakai pelitapakin siinä varmasti muuttuu.Pyrimme pelaamaan mahdollisimaan paljon kiekollista peliä, taitokiekkoa.

KYSYMYS: Onko joukkueessa selkeitä profiilipelaajia vai liikutaanko jokainen hoitaa kaikkea-linjoilla?

VASTAUS: Joukkue muuttui edellisestä kaudesta jonkin verran.Kesän ja alkusyksyn aikana olemme istuttaneet pelaajia kentällisiin ja nyt vain pitää antaa aikaa joukkueelle rakentaa yhteistä kokonaisuutta kohti päämäärää.Tietenkin myös me niinkuin varmasti moni muukin joukkue rakentaa kentälliset selkeästi roolien mukaan.Joten kyllä profiloidaan mekin.

KYSYMYS: Miten näette naiskiekkoilun tulevaisuuden?

VASTAUS: Into tyttö ja naiskiekkoon on kovassa nosteessa suomessa.Näen valoisan tulevaisuuden niin kuopiossa kuin muuallakin maassamme.

KYSYMYS: Terveisenne katsomoon?

VASTAUS: Olkaa tukenamme ja jaksakaa kannustaa joukkuettamme kohti valoisaa tulevaisuutta.Sen lupaan, että joukkue ei anna periksi senttiäkään ja tulette näkemään periksi antamatonta,energistä taitonaiskiekkoa KalPan naisilta.

KIITOS, Päävalmentaja Koskinen. Kuten lukijamme havaitsevat on joukkueemme taitavissa ja osaavissa käsissä joten kyllä tällätavalla motivoitunutta joukkoa kannattaa kannustaa kaikkialla ja kovaa! Yhdessä eteenpäin ja voittoon!

Haastattelutuokion laati

Marita Forsberg, Sihteeri Kilpiverkosto